Helmikuu 2025
Kai Aulio
FL (Turun yliopisto), PhD (USA), ympäristönsuojelun lehtori (TY 1986–1991), Ympäristötoimittaja (Turun Sanomat 1991–2011)
Sisällys
Tiivistelmä
Taustaa
Johdanto
Liikkumisen rajoittaminen voi olla terveysriski
Kissojen ulkoilun hyödyt ja haitat
Ulkokissat pärjäävät yleensä omillaan
Kaikki ulkokissat tarvitsevat ruokaa, vettä ja suojaa
Kylmänkestävyyden monet määritelmät
Kylmänsietokyky vaihtelee roduittain
Terve aikuinen kissa sietää pakkasta
Tärkeää tunnistaa kissojen tarpeet
Kissan ruumiinlämpö on korkeampi kuin ihmisillä
Hypotermian vaarat
Ulkoilu parantaa kylmänsietokykyä
Kotikissat pysyvät lähellä kotia
Turkki kehittyy tarpeen mukaan
Ovatko kissat jopa paremmin varusteltuja kuin koirat?
Lämpötilahuiput yöllä aktiivisuudesta riippumatta
Villiintyneet kissat ovat lämpimämpiä kuin kotikissat
Kylmäkokemus mahdollistaa ulkona asumisen, myös talvella
Hypotermian jälkeinen lämpeneminen voi olla kohtalokasta
Ruskea rasva on tärkeä kylmänkestävyydessä
Kissojen ruskeaa rasvaa löydettiin vuonna 2013
Kylmä aktivoi ruskeaa rasvaa ja parantaa vastustuskykyä
Päätelmät
Lähdeviitteet
Tiivistelmä
Kissojen (Felis catus) ulkoilu – täysin vapaa tai ihmisen valvoma –jakaa mielipiteitä jyrkästi: Toisaalta vapaa vaeltaminen on kaikille kissoille luonnollinen käyttäytymisominaisuus. Toisaalta monet lemmikkikissat pidetään yksinomaan sisätiloissa, ja tiukimmissa arvioissa nämä lemmikit eivät selviydy ulkoilman alhaisissa lämpötiloissa. Eläinsuojeluhenkisessä keskustelussa kissan asuintilan vähimmäislämpötilaksi mainitaan jopa +25 astetta (25oC). Kissojen pitämisestä sisätiloissa perustellaan tosiasialla, että kissojen ruumiinlämpötila on 38–39oC, eli pari astetta korkeampi kuin ihmisillä. Kissoilla on kuitenkin useita ominaisuuksia, jotka tekevät ulkona elämisestä mahdollista ja turvallista.
Kahdesta erilaisesta karvakerroksesta koostuva paksu turkki on erittäin hyvä eriste. Turkin ansiosta kissat voivat olla ainakin lyhytaikaisesti ulkona myös alle nollan lämpötiloissa – jopa -20oC pakkasessa. Lämpimän turkin lisäksi kissoilla on hyvin kehittynyt "sisäinen turkki", ruskean rasvakudoksen kerros. Ruskean rasvan esiintyminen kissoilla ”löydettiin” reilut kymmenen vuotta sitten. Tämä kudos ei ainoastaan varastoi energiaa vaan tuottaa tarvittaessa lämpöä, minkä ansiosta kissat selviytyvät ulkona myös kylmällä säällä. Ja tämä suojaava ominaisuus jopa tehostuu kissan ulkoillessa kylmällä säällä.
Valinnassa sallia kissojen ulkoilu on myös sosiaalinen näkökohta. Yksinomaan sisätiloissa elävillä kissoilla on suurempi riski ongelmalliseen käyttäytymiseen ja huonoon sosiaalistumiseen kuin kissoilla, jotka voivat ainakin satunnaisesti mennä ulos. Pelko ja aggressiivisuus sekä liiallinen ja pahimmillaan haitallinen turkin nuoleminen ovat yleisempiä sisä- kuin ulkokissoilla.
Vaikka kissat tunnetusti rakastavat lämpöä, useimmat aikuiset kissat sopeutuvat kylmään riippumatta siitä, ovatko ne tottuneet ulkoilemaan. Kaikille kateille kylmä ei kuitenkaan sovi. Vastasyntyneillä ja hyvin nuorilla pennuilla, vanhoilla yksilöillä sekä sairailla kissoilla kylmään sopeutuminen on kehittymätöntä, ja näille kissoille ihmisen tulisi aina turvata lämmin ympäristö.
Hypotermia – eli ruumiin sisälämpötilan huomattava lasku – on vaarallista, ja jokaisen kissan omistajan tai ohjaajan tulisi tunnistaa sen merkit. Äärimmäiselle kylmyydelle altistuneen kissan huolellinen lämpeneminen on kriittistä, koska eläimen lämpötilan liian nopea nousu voi olla vaarallista, jopa kohtalokasta.
Ulkokissojen luonnollisessa aktiivisuudessa ja liikkuvuudessa on tyypillisesti kaksi huippua. Luonnostaan kissat ovat toimeliaimmillaan aikaisin aamulla sekä illan ja yön hämärässä. Yksinomaan sisällä asuvat kotikissat sen sijaan noudattavat enimmäkseen omistajiensa päivärytmiä.
Vapaina ulkoilevat kissat liikkuvat pääosin lähellä kotia ja löytävät suojaa, jos sääolosuhteet muuttuvat yhtäkkiä ankariksi.
Taustaa
Kylmä kuumentaa kissaväkeä. Toteamus sopisi nettikeskustelun klikkiotsikoksi etenkin kissojen omistajien, ystävien, suojelijoiden – ja vihaajien – kiivaaksi yltyneessä kiistelyssä kissojen ulkoilusta.
Kissoja on monen kokoisia, mallisia ja värisiä, mutta keskustelut erottelevat kaksi päätyyppiä, ulkoisista ominaisuuksista riippumatta: sisäkissat ja ulkokissat. Ero näiden kissojen välillä ei ole biologinen vaan muodostuu vain ihmisen – eli lemmikin tai hiirenpyydystäjän omistajan tai hoitajan valinnoista. Kaupunkilaiskissat ovat usein yksinomaan asuntojen sisällä aikaansa viettäviä ihmisen seuraeläimiä. Maaseudulla kissoilla on sen sijaan –elinkeinorakenteiden muutoksista huolimatta – edelleen todellinen työläisen ja hyötyeläimen tehtävä etenkin hiiri- ja rottakantojen kurissa pitämisessä.
Meillä Pohjolassa kissojen on perinteisesti pitänyt tulla toimeen myös eläinten hyvinvointia ja terveyttä koettelevissa talvioloissa. Ja siihen ulkokissoilla on hyvät edellytykset. Koko elämänsä lämmitettyjen kotien sisätiloissa viettävien kissojen kylmänkestävyys ei sen sijaan ole läheskään yhtä hyvin kehittynyt, ja siksi niin kissanomistajien käsikirjojen kuin nettipalstojen sivustot suosittelevat kissojen pitämistä ehdottomasti poissa kylmistä ulkoilmoista.
Käsitys kissasta yksinomaan lämpimien olosuhteiden nisäkkäänä on vahvasti juurtunut yleiseen kielenkäyttöön ja myös asiantuntijapiireihin. Suomessa kissojen vapaan ulkoilun kieltoa ajaa voimallisesti muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen perustettu asiantuntijaelin, Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta. Tammikuussa 2021 julkaistussa lausunnossaan neuvottelukunta toteaa kissojen vapaan ulkoilun olevan kissan oman terveyden, hyvinvoinnin ja jopa elämän suojelua vastaan, sillä ulkona kissoja vaanivat monet vaarat.
Yksi kissoja uhkaavista tekijöistä on toimikunnan mukaan sää: ” Suomen luonto on armoton, sillä kissa ei selviä talvipakkasella ulkona vahingoittumatta”, toimikunta perustelee uuden eläinten hyvinvointilain pohjaksi annetussa lausunnossaan (Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 2021). Varovaisuus ja tieto riskeistä ovat paikallaan, mutta pelko viileän tai kylmän ilman vaarallisuudesta on usein liioiteltua ja vailla lajin biologisista tosiasioista.
Tiukimmillaan kissojen puolesta mielipiteensä esittävät eläinsuojelijat toteavat, ettei kissa tule toimeen alle +25 asteen lämpötilassa. Tämä väite tulee vastaan heti aluksi etsittäessä internetistä tietoa haulla ”kissa ja kylmä”. Väite pitää paikkansa vastasyntyneille pennuille ja sairaille tai hyvin vanhoille kissoille. Mutta vain näille. Jos kissa ei viileämmässä menestyisi, ei tämän lämminverisen nisäkäslajin edustajia voisi meikäläisessä ilmastossa ollakaan, huonelämpötilasuositusten ja -käytäntöjen mukaan edes kotien sisällä.
”Kissan pöydälle nostavaa” – eli tositilanteet huomioivaa eläinsuojelukeskusteluakin onneksi löytyy: ”Mikäli ulkona on esimerkiksi kymmenen astetta pakkasta, kissa näyttää hyvinvoivalta ja ravitulta, eikä se tungettele sisään, sillä on luultavasti kaikki hyvin” (lausunto eläinsuojelijan haastattelusta; Vinkka News 2016).
Kissojen herkkyyteen viittaa myös eläinten käyttäytymisen asiantuntija, tohtori Helena Telkänranta Millaista on olla kissa? -kirjassaan muistuttamalla kissan – kaikkien nykyistenkin kissojen – olevan edelleen suurelta osaltaan samaa eläinlajia kuin lajin kantamuodoksi tunnettava afrikanvillikissa. Tästä syystä kissa ei pärjäisi yksin Suomen luonnossa. ”Etenkin talvella oman onnensa nojaan jätetty kissa on henkihieverissä, koska pakkaset ja lumi ovat ylivoimaisia esteitä pienelle afrikkalaiselle eläinlajille” (Telkänranta 2023).
Lajin historian puolesta varoitukset ovat tietysti tosia, mutta eivät katit ihan noin kylmäherkkiä ole. Jos olisivat, miten Suomessa voi olla vakavaksi ongelmaksi saakka itsellisesti eläviä kissapopulaatioita? Ongelmia talvipakkaset varmasti kaikille kissoille aiheuttavat, mutta hengenvaaralliset paleltumiset ovat onneksi harvinaisia. Useimmille kissoille ulkoilu sopisi, jos omistajat sen lemmikeilleen sallisivat.
Tähän katsaukseen on koottu julkaistua tietoa kissan ominaisuuksista, joiden ansiosta tämä lämminverinen nisäkäslaji on täysin kelvollinen elämään tai viettämään aikaa ulkona myös viileässä säässä, kovillakin pakkasilla. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta tämä pätee useimpiin kissarotuihin. Kissan pakottaminen yksinomaan sisällä eläjäksi on niiden omistajien valinta, ei eläinlajin puutteellisesta kylmänkestävyydestä johtuva välttämättömyys.
Johdanto
Kiista siitä, pitäisikö kissojen (Felis catus) antaa vapaasti vaeltaa luonnossa, on ikuinen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kissojen tuhansien vuosien historian huomioiden on hyödytöntä keskustella, voiko kissa selviytyä ulkona ilman apua tai ihmisen tarjoamaa suojaa. Kissat ovat eläneet läheisessä yhteydessä ihmisiin ainakin 9,000 vuotta. Kylmillä ilmastovyöhykkeillä elävien kissojen historia on kuitenkin paljon lyhyempi (Brown 2020).
Eläinten iho, karvoitus, höyhenpeite ja kehon anatomia ovat kehittyneet paikallisiin ympäristöolosuhteisiin optimaalisiksi. Kylmässä ilmastovyöhykkeessä elävillä kissoilla on useita erityispiirteitä, jotka ovat sopeutumia elämiseen myös alhaisissa lämpötiloissa. Nämä ominaisuudet turvaavat, että lämminveristen nisäkkäiden kehon lämpö pysyy tasaisena sekä poikkeuksellisen kuumina kesäpäivinä että jäätävän kylminä talvi-iltoina.
Pakkasiin sopeutuneille kylmän ja viileän ilmastovyöhykkeen kissoille tyypillisiä ominaisuuksia ovat tukeva kehon morfologia, paksut jalat ja pyöreät tassut, lyhyt häntä, pyöreä pää ja pienet korvat. Samanlaisia rakenteellisia sopeutumia tarvitsevat esimerkiksi Turkin ja Iranin vuoristoissa ja ylängöillä elävät villikissat, joista eräät ihailluimmista, pitkä- ja paksuturkkisista kotikissojen roduista ovat lähtöisin (Fogle 2003; Brown 2020; Taste of the Wild 2023).
Vanhimmat tiedot kissojen ja ihmisten rinnakkaiselosta on saatu jo tuhansia vuosia sitten muinaisesta Egyptistä. Afrikassa kissat eivät todennäköisesti koskaan joutuneet kylmiin oloihin, puhumattakaan pakkassäihin. Mutta jo kolmannella vuosisadalla kissojen vertaansa vailla oleva kyky pyydystää pieniä jyrsijöitä ja pitää kurissa hiirien ja rottien populaatioita rakennuksissa yhdisti ihmisiä ja kissoja kaikkialla maailmassa. Isäntäperheille ainoastaan seuraa pitävät lemmikkieläimet, joilla ei ole metsästysvelvoitteita, ovat historiallisesti melko uusi ilmiö (Piamore 2019; Brown 2020).
Kotikissat, jotka viettävät käytännössä koko elämänsä sisätiloissa, yleistyivät 50–60 vuotta sitten. Ainakin osan ajastaan maatilan pihalla, navetassa tai metsissä lähellä omistajan taloa eläviä kissoja on ollut ihmisen hoivissa vuosisatoja, luultavasti jopa vuosituhansia.
Kissat, jotka herättävät joskus vihaisia reaktioita ja keskusteluja kaupunkimaisemissa, eivät ole läheskään aina hylättyjä eläimiä, joista pitäisi huolestua. Kissoja on vuosisatoja ollut osana eliöstöä ja ekosysteemejä (Brown 2020; Hill 2022).
Luonnonvaraiset ja kulkukissat elävät käytännössä yksinomaan ulkona – ja ne pysyvät hengissä ankarissakin ilmasto-olosuhteissa. Sisäkissojen omistajien on päätettävä lemmikkiensa ulkoilusta ja siitä, voiko kissa ainakin ajoittain vaeltaa ulkona vapaasti tai hihnassa omistajien hallinnassa. Kissan elämäntyylin valinnassa sosiaaliset ja demografiset ominaisuudet ovat tärkeitä – kissan hyvinvoinnin lisäksi tietenkin. Lemmikkikissojen sisä- ja ulkoelämään liittyvät keskeiset piirteet on tiivistetty brittiläisten eläintieteen ja eläinlääketieteen asiantuntijoiden kattavassa kirjallisuuskatsauksessa (Foreman-Worsley 2021).
Ulkoilumahdollisuudet riippuvat paljolti myös maantieteestä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa useimmat lemmikkikissat elävät lähes yksinomaan sisätiloissa, kun taas Euroopassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kissojen mahdollisuus mennä ulos – täysin vapaasti tai omistajien valvonnassa – on vallitseva käytäntö. Omistajien väestötiedot ovat myös tärkeitä. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan vain sisätiloissa pidettävien kissojen omistajista valtaosa on 26–35-vuotiaita, ja näissä kotitalouksissa on usein enemmän kuin yksi kissa. Kissat, jotka todennäköisimmin pääsevät ulos, elävät tyypillisesti keski-ikäisten tai eläkeläisten kotitalouksissa, ja näissä kotitalouksissa kissat ovat usein aikuisia ja useimmiten urospuolisia (Foreman-Worsley 2021).
Ulkokissojen omistajille lemmikkien hyvinvointi on tärkein syy sallia vapaa vaeltelu tai hallittu ulkoilu. Lajityypillisen käyttäytymisen sallimista pidetään välttämättömänä kissojen henkiselle ja fyysiselle terveydelle.
Syyt, miksi omistaja pitää kissansa yksinomaan sisätiloissa, vaihtelevat. Tärkein tekijä on turvallisuus, erityisesti tarve suojella kissoja liikenneonnettomuuksilta. Pohjois-Amerikassa toisena päätekijänä mainitaan lemmikkieläinten suojeleminen petojen saalistukselta. Euroopassa ja Australiassa tärkeänä syynä ulkoilun rajoittamiseen pidetään myös suojautumista ilkivallalta (Foreman-Worsley 2021).
Yleisimmin esitetty peruste ulkokissoja vastaan on niiden harjoittama saalistus. Eniten huolta aiheuttaa se, että kissat tappavat miljoonia tai jopa miljardeja lintuja ja muita pieniä eläimiä. Suomessakin lintujen kohtaloon sekä kissojen omaan turvallisuuteen perustuen kissojen vapaata ulkona liikkumista on vaadittu lakisääteisesti kiellettäväksi. Asiaa ajava kansalaisaloite keräsi kesä-joulukuussa 2024 eduskuntakäsittelyyn tarvittavat, vähintään 50,000 allekirjoitusta (Kansalaisaloite.fi 2024).
Kiistaton tosiasia on, että kissat ovat luontaisia tappajia. Mutta kissojen vuosittaisten saaliiden määrää on useissa laskennoissa yliarvioitu. Karkea arvio on, että kissojen saalisvalikoimassa lintujen osuus on kolmasosa, ja muut pienet eläimet, kuten jyrsijät, kattavat kaksi kolmasosaa.
Saalistus on vain osa vapaasti ulkona liikkuvien kissojen luontovaikutuksesta. Tappojen lisäksi kissat voivat levittää tauteja. Kissojen vaikutuksia koskevat tutkimukset ja seurannat keskittyvät kehittyneiden maiden kaupunki- ja suojelualueille, eikä suurinta osaa kokonaisvaikutuksista muualla maapallolla ole juuri lainkaan tutkittu (Loss et al. 2022).
Kaikki varmaankin tunnustavat myönteisen vaikutuksen, jolla kissojen harjoittama saalistus pitää haitallisten rottien ja hiirien populaatiot kurissa maatiloilla ja muilla asuinalueilla (Fogle 2003).
Saalistuksen vaikutukset rajoittuvat lähelle kissojen asuinpaikkoja. Saaliseläinten valtavasta lukumäärästä huolimatta kissojen vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen pidetään suhteellisen vähäisenä. Harvinaisten tai uhanalaisten eläinten kohtalokasta vähenemistä kissat voivat aiheuttaa vain tietyillä suojelualueilla (Baker et al. 2010; Kays et al. 2020). Turhaa puhetta kissojen saalistuksesta huolehtiminen ei silti ole. Erityisolosuhteissa, kuten Australiassa, jossa villikissoilla ei ole vihollisia, villiytyneiden kissojen poikkeuksellisen suuri määrä on uhka luonnon eliökunnalle (Turunen 2011).
Liikkumisen rajoittaminen voi olla terveysriski
Omistaja päättää useista kissansa sosiaalisista/epäsosiaalisista piirteistä valitessaan, salliko hän lemmikkinsä kulkea ulkona vai pitääkö sen pelkästään sisäkissana.
Ulkona liikkumisen – ja mieluiten vapaan ulkoilun – merkitystä kissan hyvinvoinnille korostaa myös arvostettu suomalainen käsikirja. Eläinlääkäri, tohtori Päivi Ylikorpi toteaa Kissanhoidon käsikirja -teoksessaan, ”jos sisäkisoilla ei ole mahdollisuutta vapaaseen ulkoiluun, ne voivat lopulta jopa sairastua jatkuvan stressin seurauksena”. Asiantuntijan neuvo on, että omistajan tulee kaikin mahdollisin keinoin tukea kissansa sosiaalista hyvinvointia, ja jos tämä ei ole mahdollista, omistajan voi olla jossain tapauksissa jopa luovuttava lemmikistään kissan hyvinvoinnin turvaamiseksi (Ylikorpi 2018).
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen molekyyligenetiikan professorin Hannes Lohen johtaman ryhmän tutkimuksessa 3,200 kissan käyttäytymispiirteissä havaittiin vahva yhteys sisäkissojen ongelmakäyttäytymisen ja puutteellisen sosiaalistumisen välillä. Tutkimus kissojen pelon ja sosiaalisen käyttäytymisen välisistä yhteyksistä kohdistui noin kolmeenkymmeneen ominaisuuteen (Mikkola et al. 2022).
Tutkimus tunnisti yhteyden sisä-/ulkoelämäntavan ja kissojen sosiaalistumisen välillä. Mahdollisuus oleskella ulkona – edes ajoittain omistajan parvekkeella tai puutarhassa – paransi lemmikkien käyttäytymistä. Kissoilla, joilla oli mahdollisuus ulkoilla, oli huomattavasti vähemmän ongelmakäyttäytymistä kuin yksinomaan sisätiloissa elävillä kissoilla. Mahdollisuus viettää aikaa ulkona vähensi paitsi aggressioita myös haitallista, ylimääräistä turkin nuolemista (Mikkola et al. 2022).
Yhdysvalloissa laaja sisäkissojen hyvinvointia selvittänyt katsaus osoitti, että käytettävissä olevan tilan rajallisuus aiheuttaa aggressiota ja/tai ahdistusta. Tämä voi johtaa jopa lemmikistä luopumiseen. Selvityksen mukaan omistajat luopuvat pelkästään ahtaissa sisäoloissa pidetyitä kissoista helpommin kuin muista lemmikeistä (Stella & Croney 2016).
Saksassa 550 omistajan hallussa olleiden, kaikkiaan 1,177 kissan hyvinvointitutkimus osoitti, että mahdollisuus päästä ulos vähensi kissojen negatiivisia käyttäytymispiirteitä. Tiivistettynä tutkimuksen johtopäätös oli: ”Kissoilla, jotka pääsevät ulos, on vain vähän tai ei mitään ongelmia” (Heidenberger 1997).
Vaeltelu luonnossa, uusien alueiden tutkiminen ja saalistus ovat kissojen luonnollisia, lajityypillisiä piirteitä, ja näiden toimintojen tukahduttaminen voi aiheuttaa kateille ahdistusta. Kissojen pitäminen liian tiukasti kahlittuina voi johtaa stressiin liittyviin sairauksiin (Milne & Wild 2018).
Kissojen ulkoilun hyödyt ja haitat
Keskustelu kissojen mahdollisuudesta ulkoilla keskittyy valitettavan usein ainoastaan kielteisiin vaikutuksiin. Näitä ilmiöitä ovat vaikutukset kissan terveyteen, toisin sanoen lisääntynyt mahdollisuus muiden eläinten aiheuttamiin infektioihin ja erityisesti liikenneonnettomuuksissa tuleviin vammoihin. Epämiellyttäviin seurauksiin kuuluu myös riski, että kissa nielee luonnossa myrkyllisiä aineita. Usein mainittava haitta ovat naapurustolle aiheutettavat häiriöt.
Suurin osa vapaasti liikkuvien ulkokissojen aiheuttamista valituksista johtuu ulostamisesta muiden ihmisten puutarhoissa tai pihoilla, ja erityisesti kiima-aikoina kissojen meluisa mouruaminen koetaan ärsyttäväksi. Omistajien näkökulmasta keskeinen huoli on kohonnut riski menettää lemmikki, kun vaeltaja katoaa tai varastetaan (Tan et al. 2020).
Lauhkealla ja kylmällä ilmastovyöhykkeellä ulkokissat kohtaavat erityisen vaaran – altistumisen jäätymisenestokemikaaleille. Auton jäähdyttimissä ja monissa puhdistusaineissa käytetään etyleeniglykolia, joka hajoaa nisäkkäiden maksassa. Näin muodostuvat molekyylit ovat erittäin myrkyllisiä ja aiheuttavat vakavia sairauksia, ja pahimmassa tapauksessa maahan valunutta pakkasnestettä nuollut kissa kuolee (RSPCA 2024).
Toisaalta mahdollisuus ulkoiluun lisää kissan hyvinvointia monin tavoin. Ulkona vaeltelu on tärkeää kissojen luontaiselle käyttäytymiselle. Mahdollisuus kiipeillä ympäristöä tarkkailemaan, ja ennen kaikkea saalistusmahdollisuus ovat kaikkien kissojen luonnollisia piirteitä, ja näihin toimintoihin ei sisäkissoilla ole juuri mahdollisuuksia. Keskusteluissa jätetään usein huomiotta, että kissat – kaikki kissat omistajan toiveista riippumatta – ovat syntyjään luontaisia metsästäjiä ja tappajia. Mahdollisuus vaania ja saalistaa pieniä eläimiä on tärkeää kissan hyvinvoinnille (Tan et al. 2020).
Ulkoliikunta pitää kissan fyysisesti kunnossa. Sisäkissat ovat yleensä ulkokissoja passiivisempia. Tämä johtaa valitettavan usein liikalihavuuteen, joka on sekä esteettisesti epämiellyttävää että lisää useiden sairauksien riskiä.
Sisäkissat: uusi ”rotu” syntyi kaupungistumisen myötä
Ihmisten kanssa elävien kissojen määrä on kasvanut jyrkästi, ja COVID-19-pandemian poikkeuksellinen aikakausi vauhditti entisestään lemmikkien hankintaa. Melko uusi piirre ihmisten ja eläinten välisessä suhteessa on taipumus ottaa hoiviin kissoja, jotka elävät vain sisätiloissa. Itse asiassa sisäkissoja pidetään usein – ilman tieteellisiä perusteita – erityisenä kissarotuna tai jopa lajina.
Sisätiloihin keskittyvien lemmikkien asemaa korostavat oppikirjat ja eläintenhoitajien käsikirjat keskittyvät pääosin vain sisäkissoihin (Bessant 2006). Mutta myös ulkona elämisen pitäisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus Felis catukselle. Yksinomaan sisätiloihin rajoittuva elämä ei ole kissan lajityypillinen ominaisuus.
Sisäkissan omistajien käsikirjat ovat luonnollisesti välttämättömiä, erityisesti uusille lemmikkitalouksille. Kissan ulkoiluttaminen hihnassa sekä puutarhojen ja pihojen aitaaminen jaloittelua varten parantavat varmasti myös sisäkissan hyvinvointia.
Tunnettu kissa-asiantuntija tiivistää oppikirjassaan: "Kissojen on käyttäydyttävä kuin kissat" (Halls 2010). Toisin sanoen kissan vapaan liikkumisen rajoittaminen johtaa ikävystymiseen ja turhautumiseen, ja lopulta rajoitus voi vaarantaa kissan fyysisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin. Jos ulkoilumahdollisuutta ei ole, sisäympäristö on rakennettava mahdollisimman monipuoliseksi esimerkiksi tarjoamalla kissalle luonnollista jäljitteleviä elinympäristöjä kuten kiipeilypuita, terasseja ja piilopaikkoja.
Keskustelu sisä- ja ulkokissoista on usein mustavalkoista, mutta kissojen pitämiseen ja hoitamiseen on myös välimuotoja (Heath, 2002). Kissan hyvinvoinnin turvaamiseksi omistajan on tunnistettava eläimen taustat ja kunnioitettava niitä. Jos aikuinen kissa on tottunut elämään ulkona, tällaisen kissan sulkeminen vain sisätiloihin voi aiheuttaa vakavia henkisiä ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Kun omistaja ottaa lemmikin vastasyntyneenä kissanpentuna, tottuminen vain sisätiloissa tapahtuvaan elämäntapaan onnistuu yleensä hyvin (Heath 2002).
Ulkokissat pärjäävät yleensä omillaan
Ulkoilmaan päästettävien tai joutuvien kissojen olosuhteista ja niiden menestymisen ja hyvinvoinnin edellytyksistä on tarjolla paljon oppaita. Riippumatta siitä, tarvitsevatko kissat apua vai eivät, tietyt toimet ovat tervetulleita ja välttämättömiä kaikille ulkokissoille. Suoja, ruoka ja vesi sekä turvallisuus ovat kissojen selviytymisen perusedellytykset (Tractive 2023).
Jäätymättömän ruoan ja veden saanti on välttämätöntä, vaikka luontaisina saalistajina kissojen pitäisi pystyä hankkimaan ruokansa itse kaikissa olosuhteissa. Talvella mahdollisuudet saalistukseen ja raadonsyöntiin ovat niukat, joten ruokapalvelu on välttämätöntä yhtä hyvin ihmisen hoivissa kuin luonnossa eläville kissoille. Tärkeää on varmistaa, ettei tarjonta pääse koskaan jäätymään.
Kissat ovat luonnostaan erittäin taitavia löytämään suojaa ulko-olosuhteiden heiketessä. Notkeat vartalot luikertelevat sulavasti sisälle pienimmistäkin aukoista, mutta avoimilla pihoilla mikä tahansa suljettu tila on arvokas, usein kissan hengenpelastaja. Suoja voi olla yksinkertainen pahvilaatikko, joka on vuorattu oljilla tai muulla kuivana ja myös pakkasessa jäätymättömänä pysyvällä materiaalilla (Cats Protection 2022; Wagner et al. 2018).
Vakavin ulkona vaeltavia kissoja uhkaava riski ovat liikenneonnettomuudet, erityisesti kaupunkialueilla. Toinen alituisesti kissoja uhkaava vaara on altistuminen ympäristöön joutuneille kemikaaleille. Tavallisin kissojen kohtaama kemiallinen vaara ovat pihoille ja rakennuksiin hiiriä ja rottia tappamaan levitetyt myrkyt. Myrkkyjen heikentämät pikkujyrsijät ovat kissoille helppoa saalista, ja kuolleiden eläinten syöminen voi olla kissalle kohtalokasta. Kylmissä ympäristöissä kissat voivat saada elimistöönsä autojen jäähdyttimien ja pesuaineiden myrkyllisiä jäätymisenestoaineita, jotka voivat pahimmillaan johtaa kissan kuolemaan (RSPCA 2024).
Vastustus luonnossa liikkuvia kissoja kohtaan on viime vuosina yleistynyt, kun julkisuudessa on esitelty saalistajien tappamien lintujen ja muiden pikkueläinten määriä. Eikä saalistusta voi tai pidäkään kiistää. Kaikki kissat ovat lihansyöjiä ja luontaisia saalistajia – nekin, jotka elävät omistajiensa tahdosta kokonaan sisällä. Tappajiksi ovat syntyneet myös ne kauneimmat ja kissanäyttelyissä palkitut rodut.
Kotikissat eivät ole menettäneet vaistojaan saalistajina: metsästys on kissojen perintötekijöissä, eikä saalistus ole riippuvaista eläimen tuntemasta nälästä. Saaliin vaaniminen, juokseminen ja hyökkääminen ovat perustarpeita, joita jokaisella kissalla on geeneissään. Mahdollisuudet antaa kissan noudattaa luonnollisia tarpeita on yksin kissan omistajan päätettävissä (Fogle 2003).
Kaikki ulkokissat tarvitsevat ruokaa, vettä ja suojaa
Kissan tapaaminen ulkona kylmässä pakkassäässä herättää myötätuntoa ja mahdollisesti halua auttaa ressukkaa. Ensimmäinen tehtävä on yrittää löytää kissan omistaja. Onnekkaalla – oikein hoidetulla – vaeltajalla on panta, jossa on osoitetiedot. Monissa maissa kissoilla on pakollinen mikrosiru, joten viranomaisten tai eläinsuojelujärjestöjen avulla koti löytyy varmasti.
Juuri koskaan ei voi olla täysin varma, tarvitseeko ulkoa tavattu kissa todella ihmisen apua. Kissat vaeltavat enimmäkseen omistajiensa asuntojen lähellä, selviävät lyhytaikaisesti ankarallakin säällä ja löytävät tarvittaessa suojaa. Jos ulkoa tavatulla kissalla on ruokaa, yleensä tämä seikka jo sellaisenaan kertoo kyseessä olevan kotikissan.
Luonnossa vapaana kulkevat kissatkin kuuluvat useimmiten jollekin, ja ne etsivät vain satunnaisesti seikkailua. Näitä kissoja voi lähestyä, ja niille voi tarjota apua, jos katsoo niiden sellaista tarvitsevan.
Villiintyneet kulkukissat ovat toista maata. Ne eivät ole eläneet ihmisten huolenpidon tai kontaktien alaisina ja tarvitsevat vain harvoin apua – eivätkä lähes varmasti edes ota tarjottua apua vastaan. Villiintyneet kissat ovat poikkeuksellisen taitavia löytämään suojaa kylmällä säällä tai muissa ankarissa olosuhteissa. Luonto on silti ankara ympäristö kulkukissallekin, etenkin Pohjolan talvikuukausina, ja siksi populaatiokissojen auttaminen voi olla välttämätöntä. Ankarissa oloissa itsellisesti elävien kissojen elinaika on paljon lyhyempi kuin ihmisen hoivissa olevilla koti- ja ulkoilutettavilla kissoilla. Vuosia useimmat villiintyneetkin kissat luonnossa omillaan selviävät.
Yleinen ohje omillaan toimeen tulevan kissan kohtaamiseen luonnossa on: Kissa elää mieluummin vapaasti, yksin tai ikätovereidensa kanssa kuin vaihtaisi mahdollisuuteen asua sisällä ihmisten kanssa (Animal Humane Society 2022).
Ulkoruokinnassa on ehdottoman tärkeää – ja valitettavasti myös vaikeaa – varmistaa, että ruoka ja vesi pysyvät jäätymättöminä. Erityiset, lämmitettävät ruokinta-astiat ja toistuvat juomaveden vaihdot ovat elinehto ulkokissojen hyvinvoinnille. Kylmissä oloissa energian tarve kasvaa väistämättä, joten kissan on saatava ruokaa useammin kuin normaalissa ruokinta-aikataulussa. Ohjeita lemmikkien talviseen ulkoruokintaan on saatavilla painettuna ja verkossa (Animal Humane Society 2022; Cats Protection 2022; Tractive 2023).
Kylmänkestävyyden monet määritelmät
Kylmänkestävyys on yksilöllinen ominaisuus, eikä kotikissan ulkoilulle voi määrittää ehdotonta lämpötilarajaa. Kirjallisuudessa ja verkkokeskusteluissa usein esitetty näkemys, että kissat voivat elää vain sisätiloissa, perustuu kissojen optimilämpötiloihin ja monien lemmikkikissojen mieltymyksiin. Näkemykset eivät perustu kissan todellisiin ominaisuuksiin eläinlajina.
Poikkeuksellisen koviin pakkasiin ulos jääneillä kissoilla kysymys on kyllä elämästä ja kuolemasta. Esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (https://sey.fi) sivuilla julkaistut pelastustapaukset jäätävistä oloista pelastetuista kissoista kertovat todellisesta tarpeesta. Kaikkiin kissoihin ja kaikkiin viileisiin tai pakkassäihin pelastus- tai suojelutarpeet eivät päde.
Jyrkimmissä kissojen kylmässä ulkoilua vastustavissa mielipiteissä katit esitellään äärimmäisen herkiksi otuksiksi, joiden ei pidä koskaan joutua kymmentä astetta (+10oC) viileämpiin olosuhteisiin, pakkasisista puhumattakaan.
Yhdysvaltalaisten eläinlääkärien ylläpitämä PetMD-sivusto varoittelee kylmyyden kissoille aiheuttamista haitoista todeten muun muassa: ”Jos kissasi pyytää päästä ulos, kun ilman lämpötila on alle 7.2oC, sano EI”.
Yleisohje on, että tätä viileämmissä oloissa kaikilla kissoilla tulee olla tarjolla mahdollisuus päästä suojaan kylmyydeltä. Erityistä varovaisuutta edellyttää nuorten, vanhojen tai sairaiden kissojen ulkoilu. Pienikokoisia, nuoria tai hyvin iäkkäitä tai ohutturkkisia kissoja yhdysvaltalaisasiantuntija ei päästäisi ulos, kun ilman lämpötila on alle +10 celsiusastetta. Sairaat kissat saisivat ulkoilla vain, jos lämpötila on yli +15.6oC (Mitchell 2023).
Luotettujen asiantuntijoiden antamina vaatimukset kuulostavat oikeutetuilta, mutta kaikkia kissoja kattaviksi ohjeiksi näille rajoille ei ole perusteita. Poikkeustapauksissa tavallista tiukemmat lämpötilarajat ovat paikallaan, jopa pakollisia.
Kymmenen lämpöasteen alaraja kissan ulkoilutuksessa mainitaan myös Yhdysvaltain Eläinlääkäriliiton ohjeistuksessa. Tämä koskee kuitenkin vain erikoistapausta – kissojen tai koirien kuljettamista lentokoneella. Lentokentillä lemmikkejä ei saa pitää yli neljää tuntia sisätiloissa tai yli 45 minuuttia kuljetettaessa eläintä lentokoneen ja terminaalin välillä, jos ilman lämpötila on alle +7.2oC. (AVMA 2008).
Yhdysvaltain Eläinlääkäriliiton ohjeistukseen perustuen +10 celciusasteen alarajan mainitsee myös hollantilainen eläinsuojelun ammattilainen (De Dierenklinik 2023). Mutta tämä maininta on vain aloitus katit ja kylmä -ohjeistukselle. Kirjoitus jatkuu toteamuksella, että kissojen kylmänkestävyys riippuu useista tekijöistä. Varsinainen sanoma on, että ”Yleisesti ottaen kissat tulevat hyvin toimeen kylmässä”, ja että ”voit ihan hyvin viedä lemmikkisi ulos talvella”. Viileään ja kylmään pitää lemmikin omistajan varautua, mutta kissa kyllä omana itsenäänkin sopeutuu kylmyyteen – ja itse asiassa kissan kylmänkestävyys paranee jokaisella kerralla viileässä ulkoiltaessa (De Dierenkliniek 2023).
Sekä tarkoin valvotuissa koeoloissa että kissoja tosielämän tilanteissa tarkkailemalla on vahvistettu, että terve kissa voi sietää kylmää säätä, ainakin -20oC asteen pakkasiin saakka.
Kylmänkestävyyttä ja kissojen elinoloja ja -vaatimuksia arvioitaessa on varmistettava, että kylmälle altistuvan kissan on oltava terve aikuinen, jolla on hyväkuntoinen turkki. Lisäksi ihmisen vastuulla on varmistaa, että ulkona liikkuvalle kissalle on tarjolla mahdollisuus päästä suojaan ja että sille on tarjolla jäätymätöntä ruokaa ja vettä (Nadine 2020).
Kylmänsietokyky vaihtelee roduittain
Kissoja elää kaikilla mantereilla, ja siksi lajin on kestettävä vaihtelevia luonnon olosuhteita – myös altistumista kylmään. Talvisissa pakkasissa elämiseen kissoille on kehittynyt monia sopeutumista auttavia piirteitä. Kissoja on kuitenkin monenlaisia, ja niiden elinolot vaihtelevat suuresti.
Yksinomaan sisällä, lämpimässä elävien kotikissojen ei tarvitse valmistautua kohtaamaan jäätäviä olosuhteita, eivätkä ne tarvitse vastustuskykyä kylmälle säälle. Pysyvästi tai ainakin satunnaisesti ulkona elävät kissat ovat sen sijaan varustautuneita kestämään kylmää ja kylmettymistä. Varustautuminen on niin tehokasta, ettei joskus fanaattisillekin vaatimuksille kieltää lauhkean tai kylmän ilmastovyöhykkeen kotikissojen ulkoilu ole todellista fysiologista tai rakenteellista syytä.
Arvioitaessa kylmissä oloissa elävien kissojen hyvinvointia ja menestymistä on tiedostettava lajin monimuotoisuus. Eläinlajina kissa ei ole ainoastaan joko sisä- tai ulkokissa. Monet kaupunkikissat ovat koko elämänsä kodeissa lemmikkeinä viihtyviä sisäeläimiä. Maaseudulla kissoilla on toisenlainen rooli työvoimana – pitämässä kurissa hiiriä ja rottia (Argos 2022).
Kaikissa kissan kylmänkestävyyden arvioinneissa on tärkeää huomioida kissan rotu. Useat rodut ovat hyvin sopeutuneet kylmään, mutta tietyille kissaroduille jopa lauhkeat lämpötilat ovat sopimattomia. Kissat, joilla on pitkä karva ja tiheä turkki, kestävät kylmää – jopa ilman ihmisen apua. Norjalaiset metsäkissat ja persialaiset kissat ovat esimerkkejä roduista, joilla on erinomaiset edellytykset kylmässä elämiseen (Brown 2020; Argos 2022).
Terve aikuinen kissa sietää pakkasta
Hyväkuntoinen aikuinen kissa voi viettää aikaa ulkona myös ilman lämpötilan laskiessa alle nollan asteen (0oC) edellyttäen, että kissa on terve. Vanhat ja hyvin nuoret kissat – ja tietenkin sairaat yksilöt – tulee pitää sisällä ja turvallisesti lämpimässä. Useimmat aikuiset kissat kestävät lyhytaikaisesti jopa -20 asteen pakkasta. Sama koskee myös yöpymistä ulkona talvikuukausina edellyttäen, että kissalla on tarvittaessa mahdollisuus päästä suojaan. Alle kuuden kuukauden ikäisten kissanpentujen ei sen sijaan pitäisi olla ulkona kylmällä säällä ja lumisissa oloissa, koska näillä turkin lyhytkarvainen pohjavilla ei ole vielä kehittynyt kunnolla (Ein Herz für Tiere 2020).
Hyvin nuorten kissanpentujen elinympäristön lämpötilaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vastasyntynyt pentu voi kärsiä hypotermiasta jo lämpötilassa, joka on aikuisille kissoille täysin normaali. Kissanpentujen lämpötilan säätely ja kissan kyky ylläpitää tai lisätä kehon lämpötilaa ovat kehittymättömiä (Pet Med 2009).
Aikuisen kissan kyky aktiivisesti säädellä ja/tai ylläpitää kehon sisäistä lämpötilaa on hyvin kehittynyt, mutta pennut ovat riippuvaisia ympäristönsä lämmöstä. Vastasyntynyt kissa ei pysty säätelemään kehon lämpötilaa elämänsä kolmen ensimmäisen viikon aikana. Pienet pennut ovat riippuvaisia emojensa ja sisarustensa kosketuksen ja läheisyyden tarjoamasta lämmöstä. Kissan aktiivinen lämpötilan säätely kehittyy noin kuuden tai seitsemän viikon iässä (Brown 2020).
Kissojen lämpötilasäätelyn kehittymisen aikataulu selvitettiin Kalifornian yliopiston kokeellisissa tutkimuksissa jo 1970-luvulla. Vastasyntyneiden kissanpentujen ruumiinlämpötilat olivat ensimmäisen viikon aikana keskimäärin +37.0oC, eli kissojen normaaliasteikolla mitattuna hyvin alhaiset. Noin seitsemässä viikossa kehon lämpötila nousi kotikissojen normaalitasolle, +38.2 asteeseen (Olmstedt et al. 1979).
Hyvin nuorten pentujen ruumiinlämpö reagoi hyvin nopeasti – ja mahdollisesti vaarallisesti – kissan kulloisenkin ympäristön jäähtymiseen. Kun alle kahden viikon ikäisiä pentuja pidettiin +25 asteen huoneenlämmössä, kissojen sisäinen ruumiinlämpötila laski 0.02oC minuutissa.
Vastasyntyneet kissat reagoivat ulkolämpötilan huomattaviin muutoksiin riippumatta siitä, tapahtuvatko muutokset kuumaan tai kylmään suuntaan. Kun pennut siirrettiin + 60 asteen kuumuuteen tai -15 asteen kylmyyteen, ne yrittivät välittömästi siirtyä pois näistä äärimmäisistä ympäristöistä.
Kun yhden viikon ikäinen kissanpentu altistettiin miinus 15 asteen lämpötilalle, sen sisäinen ruumiinlämpötila laski 0.2 astetta minuutissa. Reaktio oli samansuuntainen hieman vanhemmillakin pennuilla. Kuuden viikon ikäisen kissan kehon lämpötilan lasku oli 0.1oC minuutissa.
Toisin kuin kissanpennut, aikuiset kissat voivat aktiivisesti säädellä ja ylläpitää kehonsa lämpötilaa aktivoimalla lihaksia (värisemällä), supistamalla verisuonia ja parantamalla eristystä turkkia pörhistämällä, eli lisäämällä ilmaa karvojen välillä (Olmstedt et al. 1979).
Tärkeää tunnistaa kissojen tarpeet
Lemmikkikissan omistajan tai haltijan tulisi tunnistaa tilanteet, joissa kissa kerjää tai vaatii lisälämpöä. Kissan alkaessa palella sen koko keho alkaa väristä. Lihastoiminta alkaa näin tuottaa lämpöä, mutta tällä väliaikaisella avulla on hintansa: Aktiivinen lihastyö tarvitsee energiaa, ja siksi kissojen on kylmissä oloissa syötävä tavallista enemmän.
Liikkeiden lisäksi kissan turkin pysyminen kuivana on erittäin tärkeä lämpötilan säätelyssä. Kosteana tai märkänä turkin eristyskyky alenee nopeasti tai häviää kokonaan. Märän turkin jäätyminen alle nollan celsiusasteen lämpötiloissa voi aiheuttaa kissan kuoleman.
Kovassa pakkasessa ja pitkäaikaisessa altistumisessa kylmälle kissoilla on aivan samat terveydelliset vaarat kuin ihmisillä: kissa voi saada paleltumia etenkin ulkoneviin ruumiinosiin kuten korviin, häntään, tassuihin, varpaisiin ja kirsun kärkeen (Medivet 2022).
Kissan ruumiinlämpö on korkeampi kuin ihmisellä
Kissan sisäinen ruumiinlämpö on 1–2 astetta korkeampi kuin ihmisen kehon lämpötila. Kissojen normaali ruumiinlämpö – mitattuna tarkimmalla menetelmällä eli peräsuolen lämpötilalla – on välillä 38.2oC–39.2oC (PetMed 2009), suomalaisten eläinlääkärien asiantuntijasivuston mukaan 38–38.5oC (FirstVet 2021).
Hypotermian vaarat
Jokaisen kissan omistajan tulisi tunnistaa hypotermian oireet eli tilanne, jossa eläimen ruumiinlämpö on laskenut alle normaalin. Kissoilla tämä on haastavaa, koska eläimen normaali ruumiinlämpötila on korkeampi kuin ihmisillä. Jopa lievässä hypotermiassa on välttämätöntä tarjota lisälämpöä sekä oikeanlaista ruokaa ja juomavettä mahdollisimman pian. Kylmälle altistuneen kissan on saatava ruokaa, koska energiankulutus ja siten ylimääräisen energian tarve kasvavat kehon lämpötilan laskun seurauksena.
Eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa kissojen hypotermian taso luokitellaan yleensä kolmeen luokkaan (PetMed 2009):
● Lievä hypotermia: kehon lämpötila on välillä 32oC – 35oC,
● Keskimääräinen hypotermia: kehon lämpötila on välillä 28oC – 32oC,
● Vaikea hypotermia: kehon lämpötila on alle 28oC.
Läänineläinlääkäri Sari Haikan Kissan uusi kotilääkäri -kirjan mukaan hypotermia on kissalle hengenvaarallinen, jos ruumiinlämpö laskee 34 celsiusasteeseen.
Palautumattomiksi, eli käytännössä kissan kuolemaan johtavaksi alilämpöisyys kehittyy kirjan mukaan, jos ruumiinlämpö laskee alle 24oC tasolle. (Haikka 2010).
Kansainvälisessä tieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin tapauksia, joissa kissa on selviytynyt lyhytaikaisesta, erittäin alhaisestakin (minimissään 16oC – 20oC) ruumiinlämpötilasta. Pitkäaikainen vakava alilämpöisyys on kohtalokasta mille tahansa tasalämpöiselle eläimelle.
Ihmisillä hypotermia luokitellaan hengenvaaralliseksi, kun kehon sisäinen lämpötila laskee 35 asteeseen tai alemmas (Peiris et al. 2018).
Pitkäaikainen hypotermia on vaarallista ja yleensä kohtalokasta kaikille lämminverisille eläimille – niin ihmisille kuin kissoille. Peruuttamaton hypotermia, jossa kissa todennäköisesti kuolee, aiheutuu eläimen lämpötilan laskiessa alle +24 asteeseen. Eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin raportteja, joissa kissa on selvinnyt kehon sisälämpötilan laskettua jopa 16oC – 20oC tasolle.
Lämminverisillä nisäkkäillä kehon lämpötila pyrkii ylläpitämään elintoimintojen vakautta, mutta satunnaiset vaihtelut ovat tyypillisiä fyysisen aktiivisuuden vaihtelujen takia.
Päivän tai yön aika määrää kehon lämpötilaa. Ihmisillä kehon lämpötila on alimmillaan aikaisin aamulla, ja huippulämpötilat saavutetaan myöhään iltapäivällä. Kissoilla lämpötilan vaihtelujakso on erilainen.
Onneksi hypotermia paranee yleensä melko helposti ja turvallisesti, vaikka tila on ainakin aluksi näennäisen dramaattinen. Myönteinen ennuste on yleinen jopa vaikeimmissa tilanteissa, joissa kissa on ollut hetkellisesti koomassa tai kärsinyt sydämenpysähdyksestä (Broderus et al. 2017).
Lievän hypotermian havaitseminen voi olla vaikeaa kokeneellekin kissan omistajalle. Ensi merkkejä ruumiinlämmön haitallisesta laskusta ovat hengitystiheyden ja verenpaineen aleneminen, ja tilan edetessä sydämen lyöntitiheyden kiihtyminen. Voimistuessaan hypotermia alkaa hidastaa tai heikentää kaikkia näitä toimintoja. Seurauksena on kissan verenkierron heikkeneminen, ja elimistö alkaa kärsiä hapen puutteesta. Tämä puolestaan aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja pahimmillaan johtaa eläimen kuolemaan (Koehler 2024).
Ulkoilu parantaa kylmänsietokykyä
Käsitys kissoista vain lämpimässä selviytyvinä olentoina on varsin uusi. Sisäkissoiksi kutsuttu ilmiö syntyi, kun kaupungistumisen myötä koteihin hankittiin lemmikkejä. Käytäntö on täysin ihmisen eli lemmikin omistajan keksintöä. Jokainen ulkona liikkuva on nähnyt, miten kissat kuljeksivat ympäriinsä jopa talven kylminä pakkaspäivinä.
Synnynnäinen metsästysvaisto vetää kokeneintakin sisäkissaa kohti raitista ilmaa – riippumatta kotona tarjotun ruoan ja majoituspalvelun laadusta ja määrästä. Oma lukunsa ovat maatiloilla elävät navettakissat. Näiden saalistajien elämän tarkoitus on pyydystää hiiriä ja rottia, mistä on korvaamatonta apua kissojen omistajille. Navettakissat ovat tottuneet viettämään ympäri vuoden valtaosan ajastaan poissa omistajansa asunnosta. Nämä kissat osaavat tarvittaessa etsiä ja löytää suojaa itsenäisesti, ilman ihmisen apua tai ohjausta. Navettakissat löytävät aina lämpimän suojan, jos sää osoittautuu liian kylmäksi.
Sopeutumiskyky viileään ja kylmään säähän on kaikille kissoille yhteinen, lajikohtainen ominaisuus. Edes täysin sisätiloissa pidettävät lemmikkikissat eivät tarvitse lisätoimia kestääkseen ainakin lyhytaikaisesti kylmää. Perintötekijöissään kissat saavat tärkeitä ominaisuuksia, joilla selviytyy ankarissakin olosuhteissa. Kissojen kylmäkestävyyden perusteet tunnetaan hyvin vuosikymmenien tieteellisten tutkimuksien ansiosta (Brown 2020).
Saksalaisen Marburgin yliopiston pitkäaikaisessa, kokeellisessa tutkimuksessa pidettiin kahta kissaryhmää joko tavanomaista kotien lämpötilaa lämpöisemmässä tai pysyvää oleskelua ajatellen hyvin kylmässä tilassa. Kissat viettivät kaksi vuotta joko +30 asteen tai +5 asteen lämpötilassa. 24 kuukauden kuluttua ryhmät vaihtoivat paikkoja. Seuraavien 36 kuukauden aikana aiemmin lämpimissä olosuhteissa eläneet kissat muuttivat kylmiin kammioihin, ja kylmässä huoneessa eläneet kissat siirrettiin lämpimiin tiloihin. Toisen vaiheen jälkeen analysoitiin useita lämmönsäätelylle ja vaihteleviin lämpötiloihin sopeutumiselle tyypillisiä ominaisuuksia (Hensel & Banet 1982).
Fysiologisten ominaisuuksien tärkein havainto oli aineenvaihdunnan tehostuminen 45 prosentilla kylmiin elinolosuhteisiin sopeutuneista kissoista. Nämä kissat kompensoivat lisääntynyttä energiantarvetta syömällä enemmän ruokaa kuin koko seuranta-ajan tavanomaisessa kotien lämpötilassa pidetyt vertailuryhmän kissat.
Kissat sopeutuivat kylmään ympäristöön melko nopeasti ja pystyivät reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin. Tarvittava reaktio muutokseen alkoi kahdeksan astetta alhaisemmassa lämpötilassa kuin kissoilla, jotka eivät olleet sopeutuneet kylmään.
Kun lämpimään sopeutuneet kissat siirrettiin jäätäviin olosuhteisiin, niiden turkin eristyskyky parani 34 prosentilla. Kylmässä aikaa viettäneen ryhmän kissoilla turkissa ei tapahtunut muutosta. Näiden kissojen turkin eristys oli riittävän hyvä ilman lisäparannuksia (Hensel & Banet 1982).
Jokainen eläin reagoi omalla, yksilöllisellä tavallaan muuttuviin tai vaihteleviin olosuhteisiin. Kun kissa muuttaa uuteen osoitteeseen, muutos vaikuttaa väistämättä eläimen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Mitä erilaisempia asuinalueet ovat, sitä suurempia eroja kissassa havaitaan.
Jos lämpötilojen ja vuodenaikojen muutokset ovat vähäisiä, sopeutuminen tapahtuu helposti, ja kissa voi tuntea olonsa kotoisaksi jo viikon kuluttua uuteen osoitteeseen asettumisesta. Elinpiirin muuttuessa radikaalisti – esimerkiksi muutettaessa kuumasta ilmastovyöhykkeestä kylmään pohjoiseen vyöhykkeeseen – uuteen, vallitsevaan lämpötilaan sopeutuminen voi kestää jopa vuoden (AVMA 2022).
Kotikissat pysyvät lähellä kotia
Kotikissat ja taajamissa elävät kulkukissat liikkuvat ja saalistavat vapaina kulkiessaankin varsin pienellä alueella. Ihmisten kanssa elävät kissat viettävät aikaansa vain muutaman hehtaarin alueella, kun taas villiintyneet kissat, nykytermein ilmaistuna populaatiokissat, vaeltavat alueilla, joiden pinta-ala voi olla yli 70 hehtaaria. Maaseudulla ihmisten hoivissa olevat, vapaasti ulkoilevat navettakissat hallitsevat ja käyttävät saalistuksessaan jopa 60 hehtaarin aluetta (Morris 1995).
Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan luonnonhistoriallisen museon tutkijan Roland Kaysin johtama tutkimus osoitti, ettei vapaasti luonnossa liikkuvan kissan käyttämän alueen laajuus riipu eläinlajien välisestä kilpailusta. Kuudesta maasta kerätyissä aineistoissa kissat viettivät aikansa 3.6 hehtaarin alueella, ja vain muutama yksilö saalisti yli yhden neliökilometrin alueella (Kays et al. 2020).
Kolme neljäsosaa tutkituista kissoista asui alueilla, jotka ovat merkittävästi ihmisen läsnäolon ja toiminnan luonnontilasta muuttamia. Vallitsevien elinpiirien laadun perusteella näyttää siltä, kissojen vaikutus luonnon eliöyhteisöissä olisi varsin vähäinen.
Kissat ovat kyllä synnynnäisiä saalistajia, joten ne vaikuttavat pienten eläinten lukumääriin ja toisinaan lajisuhteisiin elinpiireissään. Alueen pienen koon vuoksi yksittäisen kissan vaikutus on kuitenkin vähäinen. Lemmikkikissan vaikutus eliöstöön keskittyy 100 metrin päähän kissan kodeista (Kays et al. 2020).
Vapaasti ulkoilemaan pääsevien kotikissojen reviirien pienialaisuuden vahvistivat yhdysvaltalaistutkijat Roland Kays ja Amielle DeWann, jotka seurasivat aikuisten lemmikkikissojen vaelluksia lähellä kotipiiriään. Seurannassa oli normaaleissa kotioloissa eläviä kissoja, jotka pääsivät ainakin ajoittain vapaasti sisätiloista vaeltelemaan ulos maastoon. Näiden kissojen käyttämä alue rajoittui asuinpaikan välittömään läheisyyteen – omaan puutarhaan tai pihaan tai naapureiden kiinteistöihin. Hyvin harvoin kissat kulkivat läheiseen metsään huolimatta luonnonsuojelualueen monipuolisesta eliöstöstä (Kays & DeWann 2004).
Saalistavien kotikissojen omistajilleen tuomien saaliiden määrä oli pienempi kuin luonnonvaraisten kissojen keskimäärin tappamien eläinten määrä. Käytännöllisesti katsoen kaikki kotikissojen tappamat eläimet metsästettiin avoimessa tilassa tai enintään 100 metrin säteellä metsänreunasta.
Ihmisen hoivissa olevien lemmikkikissojen luontaisen saalistuksen tarkoitus ei ole välttämättömän ravinnon hankinta, ja siksi olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti metsästysintoon. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen aineistossa kylmä sää rajoitti kissojen ulkoilua ja siten saaliin määrää. Kissojen käyttämä suppea alue antoi lemmikeille mahdollisuuden siirtyä tarhaan ja sisätiloihin aina, kun kylmät tai muuten epämiellyttävät olosuhteet vallitsivat (Kays & DeWann 2004).
Kiinalaisten, vapaasti liikkumaan pääsevien kissojen reviirejä ja elinpiirejä tutkittiin Nankingin yliopiston tutkijan Zhenwei Zhangin johtamassa selvityksessä. Aikuisten uros- ja naaraskissojen seurannassa ulkoilijoiden elinalueet olivat vielä suppeampia kuin edellä mainitussa yhdysvaltalaisseurannassa. Kiinalaiset ja nepalilaiset tutkijat seurasivat kissoja GPS-laitteiden avulla lähes kahden vuoden ajan kaupunkiympäristössä.
Uroskissojen keskimääräinen liikkumisalue kattoi 12.6 hehtaaria. Laajimmillaan aikuisten uroskissojen elinpiiri kattoi 19.8 hehtaaria lisääntymiskauden aikana. Naaraskissojen elinpiirit olivat paljon pienempiä kuin uroskissoilla – keskimäärin 5.0–7.7 hehtaaria – ja naaraat vaeltelivat elinalueensa sisällä paljon uroksia vähemmän ja pysyivät jokseenkin paikallisesti omalla suppealla reviirillään. Suppeimmillaan vapaasti luonnossa liikkumaan pääsevän kissan elinpiiri kattoi vain 0.6 hehtaaria (Zhang et al. 2022).
Turkki kehittyy tarpeen mukaan
Ulkokissoilla on paksu talviturkki, ja ominaispiirteenä niiden sisempi, lyhytkarvainen pohjavilla vahvistuu kissan altistuessa kylmälle. Koti- ja navettakissoillakin yleinen paksu päällysturkki on välttämätön täysin luonnonvaraisille, Keski-Euroopassa asuville metsäkissoille (Felis silvestris), niin sanotuille villikissoille.
Kissan turkin tarjoama lämmöneristys perustuu lisääntyneeseen ilmaan. Mitä enemmän ilmaa on yksinäisten karvojen välillä, sitä paremmin turkki estää kylmää ulkoilmaa pääsemästä eläimen iholle. Sama ilmiö nähdään linnuilla, jotka aktiivisesti pörhistelevät höyheniään pakkasella (Brown 2020; Cats Protection 2022).
Lämmöneristys – kesällä kuumuutta ja talvella kylmää vastaan – vaihtelee kissojen tarpeiden mukaan. Ohut kesäturkki muuttuu syksyllä ilman lämpötilojen vähitellen viiletessä paksummaksi ja pörröisemmäksi talviturkiksi. Pohjavilla tehostaa huomattavasti kylmään sopeutumista.
Kylmässä ulkoilmassa selviytyäkseen "kissan on tiedettävä, että muutos on tulossa". Yksinomaan sisällä tasaisessa huoneenlämmössä ja keinovaloissa elävät kissat eivät ole valmistautuneet kohtaamaan talvista, kylmää ulkoilmaa. Turkin paksuuntuminen onkin vähäisempää sisä- kuin ulkokissoilla – toisin sanoen sisällä pysyvästi pidetyt lemmikit eivät ole täysin valmistautuneita kestämään talven kylmyyttä.
Lämmöneristys kehittyy maksimaalisesti vain aikuisilla kissoilla, jotka viettävät säännöllisesti aikaa ulkona. Hyvin nuorilla, hyvin vanhoilla sekä sairailla kissoilla on rajallinen vastustuskyky alhaisia lämpötiloja vastaan. Jokaisen kissanomistajan tai haltijan tulee huolehtia, että ulkoilua säännellään lemmikin yksilöllisten ominaisuuksien mukaan.
Luonnollisten sopeutumismekanismien ansiosta useimmat kissat kestävät altistumista kylmälle ilmalle, ja ne voivat viettää aikaa ulkona jopa 20 asteen pakkasessa (-20oC). Karvattomilla ja lyhytkarvaisilla kissaroduilla ei ole riittävää suojakilpeä kylmää säätä vastaan, eikä näitä pidä altistaa ankaralle talvisäälle (Uelzener Magazin, 2018; Cats Protection, 2022; Lieblingstier, 2022).
Edellä lainatut neuvot ovat saksalaisten ja brittiläisten asiantuntijoiden ja viranomaisten antamia. Tiedot ovat siis peräisin lauhkealta ilmastovyöhykkeeltä, jossa erittäin kylmät sääolosuhteet ovat harvinaisia. Johtopäätökset kissojen kylmänsietokyvystä ovat kuitenkin yleistettävissä myös Pohjolan olosuhteisiin (If Skadeförsäkring 2022).
Kissat ovat paremmin varustautuneet kuin koirat
Turkin ominaisuuksien ja turkin kantajan aktiivisten hoitotoimien ansiosta kissat näyttävät olevan paremmin varustautuneita talvista kylmää vastaan kuin koirat. Tämä on tärkeä havainto lemmikkien ulkoilumahdollisuuksia arvioitaessa. Julkisuudessa ei kiistellä siitä, voiko koiran kanssa lähteä lenkille, kun pakkasmittari näyttää miinusasteita.
Kissan selkäpuolen turkissa on keskimäärin noin 10,000 karvaa neliösenttimetriä kohti. Tämäkin on suuri määrä, mutta vatsan puolella kissalla on yli 20,000 karvaa neliösenttimetriä kohti. Vertailun vuoksi koirilla on korkeintaan "vain" 10,000 karvaa neliösenttimetriä kohti (ZooplusMagazine 2024).
Turkin uloimmat karvat pitävät ihon kuivana ja tarjoavat lämmöneristystä parantavia ilmatiloja. Lyhyistä ja pehmeistä karvoista koostuva pohjavilla turvaa lämmön säätelyä ja ylläpitoa.
Kissojen kehittynyt lämmönsäätely on myös eläimen oman aktiivisuuden ansiota. Usein toistuva turkin nuoleminen parantaa turkin kykyä hylkiä vettä ja kosteutta. Vesi onkin vaarallisempaa kissojen kylmänkestävyydelle kuin alhaiset lämpötilat. Kosteana turkin suojavaikutus heikkenee merkittävästi, kun karvat eivät pysty estämään kylmän ilman pääsyä suoraan iholle (Brown 2020).
Lämpötilahuiput yöllä aktiivisuudesta riippumatta
Vapaasti ulkona liikkuvien kissojen aktiivisuus vaihtelee huomattavasti vuorokaudenaikojen mukaan. Aktiivisuus on tyypillisesti korkeimmillaan yön tunteina, jolloin kissat liikkuvat enemmän kuin muina aikoina. Öisin kissat myös metsästävät enemmän kuin päivänvalossa.
Australialaiset ja saksalaiset tutkijat selvittivät kissojen aktiivisuuden ja eläinten ruumiinlämmön välistä suhdetta. Tutkimuksessa kahdeksaa kissaa seurattiin keskeytyksettä (24/7) kehoon kiinnitetyillä antureilla ja GPS-seurannalla kahden viikon ajan (Hilmer et al. 2010b).
Kissan päivän aikaisen lämpötilan sekä eläimen kulkeman matkan ajan ja pituuden välillä todettiin merkitsevä korrelaatio. Yöllä, kun kissan kehon lämpötila on luontaisesti korkeimmillaan, sisäinen lämpötila oli käytännössä vakio riippumatta kissan liikunta-aktiivisuudesta.
Laajan seurannan johtopäätös oli, että kissojen ruumiinlämpö määräytyy pääasiassa geneettisten, lajikohtaisten ominaisuuksien perusteella. Yöllinen ruumiinlämmön nousu ei ole riippuvaista kissojen pimeän ajan aktiivisuudesta (Hilmer et al. 2010b).
Toisessa tutkimuksessa Iowan yliopiston tutkijat rekisteröivät kissoilta vakaan, kahden lämpötilahuipun rytmin. Lämpötilan vaihtelu pysyy säännöllisenä ja vakaana riippumatta ympäristön (ilman) lämpötiloista tai kissojen fyysisen aktiivisuuden vaihtelusta (Randall et al. 1987). Lemmikkikissojen aktiivisuus riippuu paljolti asunnon koosta sekä mahdollisuudesta päästä liikkumaan pihaan tai puutarhaan.
Italiassa Messinan yliopiston tutkijan Giuseppe Piccionen johtamassa seurannassa kissojen toiminta näytti sopeutuvan ihmisten rytmiin. Sisäkissat sopeuttivat päivätoimiensa aktiivisuutta lähelle omistajiensa jokapäiväisiä rutiineja. Tällainen aktiivisuuden muutos on poikkeus kissoilla yleensä havaittavasta kahden huipun luonnollisesta rytmistä, jollaista vapaasti omien toimiensa ajat ja paikat valitsevilla kissoilla havaitaan (Piccione et al. 2013).
Kissojen liikkumis- ja ruokinta-aktiivisuuden kaksihuippuinen vuorokausirytmi – joka ensimmäisenä havaittiin koe-eläinten käyttäytymisessä – todistettiin myös ranskalaisen Strasbourgin yliopiston tutkijan kokeellisessa tutkimuksessa. Vertailu sisätiloissa (29 neliömetrin asunnossa) ja ulkona (1,145 neliömetrin aitauksessa) elävien kissojen välillä osoitti ryhmien välisten erojen olevan yllättävän vähäisiä. Näiden kissojen vuorokausirytmissä aktiivisuus oli huipussaan hämärän aikaan, sekä aamulla että iltapäivällä ja alkuiltana (Parker et al. 2022).
Villiintyneet kissat ovat lämpimämpiä kuin kotikissat
Vapaasti ja itsenäisesti – vailla ihmisen hoivaa – elävillä kissoilla kehon lämpötila noudattaa kaksihuippuista vuorokausirytmiä. Kaksihuippuinen rytmi on tyypillinen myös kotikissoille, mutta lämpötilat vaihtelevat sekä äärialueiden välillä että ajallisesti.
Luonnossa omillaan elävien populaatiokissojen sisäinen ruumiinlämpö on korkeampi kuin kotikissoilla, ja päivittäiset vaihtelut ovat suurempia vapaasti elävillä kuin ihmisen hoivissa olevilla kissoilla.
Australialais-saksalaisessa tutkimuksessa selvitettiin villiintyneiden kissojen ruumiinlämmön päivittäisiä vaihteluja ja muutosten rytmejä. Ensimmäisessä vaiheessa populaatiokissojen lämpötiloja seurattiin luonnollisissa olosuhteissa eli kissojen noudattaessa itsenäisiä rutiinejaan. Toisessa vaiheessa samat kissat analysoitiin sen jälkeen, kun ne olivat viettäneet vuoden ihmisen huostassa (Hilmer et al. 2010a).
Vapaasti luonnossa elävillä kissoilla vuorokauden maksimilämpötila oli 39.2oC, joka taso mitattiin yöaikaan. Tämän on tavanomainen kaikkien kissojen lämpömaksimi. Päivällä, eli kissojen normaaliin lepoaikaan, ruumiinlämpö oli yhden asteen yön maksimia alhaisempi (keskimäärin 38.1oC).
Elämäntapa heijastuu kissojen kehon lämpötilavaihteluun. Luonnossa vapaasti elävillä kissoilla päivittäiset lämpötilamaksimit kirjattiin myöhään illalla, lähellä keskiyön hetkeä (välillä 22:34 – 23:17). Ihmisen hoivissa olevat kissat puolestaan muuttavat käytös- ja elintapojaan vastaamaan kotiväen rytmejä, ja luonnostaan yöaktiiviset eläimet muuttuvat päiväaktiivisiksi. Rytmimuutos näkyy myös kotikissojen aineenvaihdunnassa ja ruumiinlämmössä. Luonnollinen yöaikainen maksimilämpötilan hetki vaihtuu kotikissoilla keskipäivään tai alkuiltapäivään (välille 12:00 – 16:25).
Ajallisen rytmin lisäksi kissan kehon lämpötilavaihtelut muuttuivat huomattavasti, kun luonnossa eläneistä kissoista tuli sisäkissoja. Vapaasti ulkona eläneillä kissoilla (kokeen vaihe I) ruumiinlämpö vaihteli välillä 35.5oC – 41.9oC, kun taas ihmisen valvotussa hoidossa (kokeen vaihe II) samojen yksilöiden ruumiinlämpö pysyi melko vakiona, vaihdellen välillä 36oC – 39oC (Hilmer et al. 2010a).
Kylmäkokemus mahdollistaa ulkoilun myös talvella
Kissat voivat sopeutua elämään hyvinkin kylmissä oloissa mukauttamalla elintoimintojaan paikallisten vaatimusten mukaan. Kylmyyttä kestävän pitkäaikaisen sopeutumisen (akklimaation) kissoilla osoitti yhdysvaltalainen tutkija Thomas Adams jo 1960-luvulla. Kokeissa kissoja pidettiin yli kaksi kuukautta joko +25°C tai +5°C lämpötilassa. (Adams 1963).
Kylmässä pidetyt kissat reagoivat alhaiseen lämpötilaan ensisijaisesti supistamalla ihon alaisia pintaverisuonia. Kylmäkestävyyden kehittyminen pysyväksi ominaisuudeksi varmistui havainnoista, joissa edeltävässä viiden asteen lämpötilassa pidettyjen kissojen ruumiinlämpö oli noussut niiden ollessa joko 10oC tai 0oC koeoloissa (Adams 1963).
Kahden kuukauden sopeutumisaika paransi huomattavasti kissojen mahdollisuuksia elää ulkona viileissä lämpötiloissa, jopa "paljon kylmemmässä kuin useimmat oppikirjat väittävät" (Adams 1963).
Hypotermian jälkeinen lämpeneminen voi olla kohtalokasta
Pitkään jatkuva ruumiinlämmön lasku normaalia alemmaksi – hypotermia – on erittäin vaarallista. Lyhytaikaisesta hypotermiasta kissat onneksi selviävät yleensä ilman pysyviä haittoja.
Hypotermian vaikutuksia on tutkittu laajasti eläinlääketieteessä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kissojen ruumiinlämpö alennetiin keinotekoisesti tasolle +29oC, ja tässä tilassa koe-eläimiä pidettiin 48 tunnin ajan. Mayo Clinic -sairaalan tutkijan, tohtori Pettan Steenin johtama tutkimus selvitti kirurgiseen leikkaukseen liittyvän keinotekoisen hypotermian ja ennen kaikkea hypotermian jälkeisen lämpenemisen vaikutuksia. Tahallisesti aiheutettava hypotermia on normaali vaihe kirurgisissa leikkauksissa lämminverisillä eläimillä, myös ihmisillä. (Tässä katsauksessa esitetään vain hypotermiakäsittelyn läpikäyneiden kontrollikissojen kohtalo – leikkaukseen liittyvät muutokset ja tulokset eivät kuulu kirjoituksen alaan).
Kaikki kissat sietivät hyvin ruumiinlämmön keinotekoisen alentamisen 29 asteeseen (+29oC) – eli noin kymmenen astetta keskimääräistä alhaisemmaksi – kahden vuorokauden ajaksi. Eläinten kuntoa seurattiin koko kokeen ajan sairaaloiden teho-osastoilla käytettävin menetelmin. Hypotermian jälkeen kissojen ruumiinlämpötilaa nostettiin vähitellen käyttämällä lämpöhuopaa ja ulkoisia lämmittimiä. Keinotekoiseen hypotermiaan saatettujen eläinten palautuminen normaalitilaan osoittautui kirurgisen toimenpiteen kriittisimmäksi vaiheeksi.
Kaikki kaksi vuorokautta hypotermiassa olleet kirurgisen koeryhmän kissat selviytyivät hengissä leikkauksesta. Mutta leikkauksen jälkeinen normaalilämpötilaan palaaminen oli varsinaista operaatiota vaarallisempaa – jopa kohtalokasta. Kaikki leikatut kissat menehtyivät, ennen kuin saavuttivat kissojen normaalilämpötilan. Vertailuryhmässä olleet, saman hypotermiakäsittelyn kokeneet mutta leikkaamatta jääneet kissat selviytyivät myös lämpötilan palauttamisesta (Steen et al. 1979).
Ruskea rasva on tärkeä kylmänkestävyydessä
Ruskean rasvan löytyminen ihmisen ihonalaisista kudoksista herätti pari vuosikymmentä sitten suurta kiinnostusta, vaikka tämä kudostyyppi on tunnettu jo yli sata vuotta. Kiinnostus ruskeaa rasvaa kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, kun tiedot kudoksen esiintymisestä ja rasvan myönteisistä ominaisuuksista ovat täsmentyneet. Ruskeaa rasvaa alettiin luonnehtia jopa "modernin ihmisen kudoksena". Kudostyypin osuus diabeteksen ja ylipainon säätelyssä ja painonhallinnassa on erityisen kiinnostava (Cannon & Nedergaard 2004).
Painonhallinnan ja sokeriaineenvaihdunnan lisäksi ruskea rasva on osoittautunut tärkeäksi tekijäksi lämpötilan säätelyssä. Ruskean rasvan merkitys ja erityisominaisuus paljastuvat kylmissä olosuhteissa, kun rasva muuttuu lämminveristen nisäkkäiden aineenvaihdunnassa energian varastoijasta energian tuottajaksi.
Ruskean rasvan hyödyllinen tehtävä energia-aineenvaihdunnassa perustuu kudoksissa olevien mitokondrioiden ja pienten rasvapisaroiden suureen määrään sekä verisuonten runsauteen. Ruskean rasvan aktivoituessa kudoksen solut alkavat tuottaa energiaa varastoiduista sokereista ja aminohapoista.
Energia-aineenvaihdunta tapahtuu solukalvoilla keskeisten entsyymien aktivoituessa. Tällöin soluissa olevan ATP:n synteesi käynnistyy, mikä osoittaa energian varastoinnin keskeytymistä ja energiantuotannon käynnistymistä solutasolla.
Lämminverisillä eläimillä ensimmäinen ja yksinkertaisin vaihe kylmään sopeutumisessa on lämmön tuotanto fyysisen aktiivisuuden avulla. Tämä tapahtuu automaattisesti, kun eläin alkaa väristä kylmästä. Samalla käynnistyy itsenäinen, lihastyöstä riippumaton lämmön tuotanto, kun ruskean rasvan solut lopettavat energian varastoinnin ja ohjaavat aineenvaihdunnan reaktiot energiaa vapauttaviksi.
Kylmälle altistuneilla eläimillä ruskean rasvan määrä ja aktiivisuus lisääntyvät. Lämminverisillä eläimillä ruskea rasva on aktiivisen lihastyön ohella tärkein lämpöä tuottava keino (Cannon & Nedergaard 2004).
Kissojen ruskea rasva löydettiin vuonna 2013
Ihmisillä ruskean rasvan esiintyminen varmistettiin tieteellisesti vasta vuonna 2009, mutta nykyään kudostyyppi on tutkimuksen kohteena kaikkialla maailmassa. Pohjoisen kylmässä ilmastossa kylmäaltistus aktivoi ruskean rasvan kudokset. Tätä nykyä ruskean rasvan esiintyminen on todistettu monilla lämminverisillä eläinlajeilla.
Vuonna 2013 Yhdysvalloissa, Illinoisin yliopiston eläinlääketieteellisen korkeakoulun tutkimuksessa kuvattiin ruskean rasvan olemassaolo kissoilla (Clark et al. 2013). Tutkimuksessa oli 11 aikuista (8–12-vuotiasta), eri kokoista kissaa. Kissoista kuusi oli normaalipainoisia ja viisi ylipainoisia. Ruskean rasvan esiintymisen kissojen kudoksissa varmisti rasvasolujen aineenvaihduntaa säätelevä entsyymiproteiini.
Keskeisen entsyymin esiintyminen ja aktiivisuus osoitettiin ihonalaisissa kudoksissa, ja tämä löydettiin kaikilla tutkituilla kissoilla. Lisäksi kymmenellä kissalla yhdestätoista ruskeaa rasvaa oli myös munuaisia ympäröivissä kudoksissa (Clark et al. 2013).
Ruskean rasvan löytämisen ei olisi pitänyt olla yllätys, koska nuorilla kissanpennuilla tunnistettiin vuosikymmeniä sitten samankaltaisia kudoksia. Vuonna 1989 Tukholman yliopiston Wenner-instituutin tutkijat Dragutin Lončar ja Björn Afzelius vahvistivat, että vastasyntyneillä kissanpennuilla on ruskean rasvan kaltaista kudosta ihon alla, ja että vastaavaa rasvaa on myös aikuisilla ja vanhoilla kissoilla (Lončar & Afzelius 1989).
Rasvasolujen rakenne ja ominaisuudet muuttuvat kissan kehityksen ja ikääntymisen myötä. Kissanpentujen "ruskea rasva" muuttuu aikuisilla "valkoiseksi rasvaksi". Samalla näiden solujen tilavuus sekä solujen väliset tilat muuttuvat aikuisten nisäkkäiden normaalia rasvaa muistuttavaksi rakenteeksi. Myös solujen toiminnot muuttuvat, kun ruskealle rasvalle tyypillinen suonien runsaus vähenee ja mitokondrioiden määrä vähenee. Näiden muutosten seurauksena kissojen energia-aineenvaihdunta muuttuu merkittävästi yksilönkehityksen aikana (Lončar & Afzelius 1989).
Kylmä lisää ruskeaa rasvaa ja parantaa vastustuskykyä
Kissan rasvakudosten määrä ja laatu muuttuvat eläimen altistuessa kylmälle. Tohtori Dragutin Lončar on tutkinut useiden vuosien ajan kissojen energia-aineenvaihduntaa ja ruskean rasvan esiintymistä Tukholman ja Zagrebin yliopistoissa. Tutkittaessa hyvin kylmän ilman vaikutuksia kissan rasva-aineenvaihduntaan 10–13 viikkoisia pentuja altistettiin viikon ajan kahdesti päivässä -30 celsiusasteen pakkaselle (Lončar et al. 1986).
Kokeen lopussa rasvasolujen ja kudosten määrä, laatu sekä sijoittuminen kissojen kehoon analysoitiin elektronimikroskopialla. Rasvakudoksia otettiin analyysiin kissan kehon viidestä kohdasta – suoraan ihon alta, munuaisten ympäriltä, sydämen ympäriltä sekä lapaluun ja kainaloiden ympäriltä. Kylmäaltistus muutti rasvakudosten ominaisuuksia jokaisessa tutkitussa kohteessa.
Kontrolliryhmän kissoja pidettiin normaalissa kotilämpötilassa viikon ajan. Näiden kissojen rasvakudokset olivat tavanomaista valkoista rasvaa koko tutkimusjakson ajan, ja yksittäisten solujen ja soluvälien koko pysyivät normaaleina.
Kylmälle altistuneiden kissojen rasvasolut sen sijaan pienenivät merkittävästi, enimmillään yhteen kolmasosaan. Kylmäaltistuneilla kissanpennuilla myös verisuonet muuttuivat. Tärkein havainto oli soluseinien hiussuonten määrän kaksinkertaistuminen yhden viikon jatkuneen kylmäaltistuksen seurauksena (Lončar et al. 1986).
Tutkimuksen tärkein tulos oli mitokondrioiden ("solujen voimalaitosten") määrän nelinkertaistuminen kylmäaltistusten seurauksena.
Toistuva altistuminen kylmälle muutti kissojen rasvakudoksia ja aineenvaihduntaa tavoilla, jotka vastasivat ruskean rasvan muutoksia ja kertymistä muilla eläinlajeilla, erityisesti pienillä jyrsijöillä. Näiden tutkimusten aikaan (1980-luvun puolivälissä) ruskean rasvan esiintymistä kissoilla ei vielä tunnettu tieteellisessä kirjallisuudessa.
Tutkijat päättelivät, että kissojen rasvakudokset muuttavat energia-aineenvaihduntaa ja että muutokset parantavat kissojen sopeutumista kylmään ympäristöön tilanteissa, joissa tällainen muutos on tarpeen eläimen hyvinvoinnille tai selviytymiselle (Lončar et al. 1986).
Päätelmät
Asenteet kissojen ulkoiluun – varsinkin kylmän sään aikana –jakautuvat usein turhan jyrkästi. Kissojen ulkoilun epäämistä perustellaan enimmäkseen lemmikkien turvallisuudella, kuten liikenneonnettomuuksien tai tartuntariskien välttämisellä ja ääritapauksissa petojen tai kissanvihaajien uhriksi joutumisella. Lauhkealla ja kylmällä ilmastovyöhykkeellä lemmikkien omistajat perustelevat kissan pitämistä yksinomaan sisällä eläimen herkkyydellä kylmyyttä vastaan.
Toisaalta pääsy ainakin ajoittain ulkoympäristöihin parantaa kissan fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Ja kiistanalainen kysymys kissojen kyvystä kestää kylmää säätä ymmärretään monesti väärin. Äärimmäiset asenteet, joiden mukaan kissat eivät selviydy kylmässä, perustuvat vääriin oletuksiin. Kiistaton tosiasia on, että kissojen ruumiinlämpötila on korkeampi kuin ihmisten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kissojen olisi vietettävä kaikki aikansa hyvin lämpimissä oloissa.
Kissojen kylmään sopeutumista on tutkittu enimmäkseen laboratorioissa, eläinlääketieteellisissä kokeissa. Nämä ovat osoittaneet kissan kestävän lyhytaikaisesti jopa erittäin kylmiä olosuhteita, vaikka eläimen ruumiinlämpö laskisi lyhytaikaisesti vaaralliseksi luokitellulle hypotermiselle tasolle.
Ihmisen hoivissa olevat lemmikit, kulkukissat sekä luontoon villiintyneet kissat ovat kaikki osoittaneet kykynsä sopeutua kylmän sään olosuhteisiin. Kissoilla on luontainen kyky etsiä ja löytää tarvittaessa suojapaikkoja olosuhteiden heikentyessä, mutta ihmisten tulisi huolehtia riittävistä turvapaikoista sekä lemmikkikissoille että villimmille kateille. Tärkeintä on varmistaa, että jokaisen kissan saatavilla on aina jäätymätöntä ruokaa ja vettä.
Kissojen kylmänsietokyvyn tärkein perusta on turkki. Useimmilla kissoilla on paksu turkki, joka koostuu erilaisista, lämmöneristystä tarjoavista karvatyypeistä. Useimpien kissojen turkki on tiheämpi kuin koirien. Muutamat kissarodut ovat kaljuja tai niillä on hyvin ohut turkki, eikä tällaisia kissoja tule päästää ulos kylmällä säällä.
Kissoilla on myös merkittävä kylmänkestävyyttä turvaava anatominen ominaisuus. Kissojen kehossa on ruskeaa rasvaa, toisin sanoen kudoskerroksia, jotka voivat paitsi varastoida energiaa myös vapauttaa tarvittaessa lämpöä. Nämä kudokset vahvistuvat, kun kissat viettävät aikaa ulkona kylmissä tai viileissä olosuhteissa. Mitä enemmän kissa viettää aikaa ulkona, sitä vahvemmaksi kehittyy sietokyky kylmyyttä vastaan.
Pähkinänkuoressa: Terveet aikuiset kissat sietävät viileitä ja kylmiä ulko-olosuhteita, mutta jokaisen kissan omistajan tai ystävän tulisi tietää eläinten tarpeet ja rajoitukset ja tarjota apua tarvittaessa.
Lähdeviitteet:
Adams T. 1963. Mechanisms of cold acclimatization in the cat. Journal of Applied Physiology, 18(4): 778–780; https://doi.org/10.1152/jappl.1963.18.4.778
Animal Humane Society. 2022. Can outdoor cats survive Minnesota’s sub-zero temps?; https://www.animalhumanesociety.org/news/can-outdoor-cats-survive-minnesotas-sub-zero-temps
Argos Pet Insurance. 2020, updated 1.11.2023. Everything you need to know about your cat’s health this winter; https://www.argospetinsurance.co.uk/we-talk-pet/everything-you-need-to-know-about-your-cats-health-this-winter/
AVMA 2008 (American Veterinary Medical Association). AVMA Answers: Acclimation certificates; https://avma.org/javma-news/2008-01-15/avma-answers-acclimation-certificates
AVMA 2022 (American Veterinary Medical Association). Cold weather animal safety: https://avma.org/resources-tools/pet-owners/petcare/cold-weather-animal-safety
Baker PJ, Soulsbury, CD, Iossa G & Harris S. 2010. Domestic cat (Felis catus) and Domestic dog (Canis familiaris). Teoksessa: S.D. Gehrt, S.P.D. Riley & B.L. Cypher (Toimittajat). Urban Carnivores. Ecology, Conflict, and Conservation, sivut 157–171. The Johns Hopkins University Press, Baltimore.
Bessant, C. 2006. The Secret Life of Cats. Everything Your Cat Would Want You To Know. 292 sivua. John Blake Publishing Ltd, London.
Brodeur A, Wright A & Cortes Y. 2017. Hypothermia and targeted temperature management in cats and dogs. Journal of Veterinary Emergency and Critical Care, 27(2): 151–163; DOI: 10.1111/vec.12572
Brown S. 2020. The Cat. A Natural History. 224 sivua. The Ivy Press, London.
Cannon B & Nedergaard J. 2004. Brown adipose tissue: function and physiological significance. Physiological Reviews 84(1): 277–359; DOI: 10.1152/physrev.00015.2003
Cats Protection. 2022. Cats and cold weather. Keep your cat safe in cold weather with our expert guide; Cats & cold weather | Help & Advice | Cats Protection
Clark MH, Ferguson DC, Bunick D & Hoenig M. 2013. Molecular and histological evidence of brown adipose tissue in adult cats.
The Veterinary Journal 195(1): 66–72; DOI: 10.1016/j.tvjl.2012.05.029
De Dierenkliniek 2023. When is it too cold for my cat?; https://de-dierenkliniek.nl/en/cats/advice/when-is-it-too-cold-for-my-cat
Ein Herz für Tiere. (2020. Katzen im Winter. Die 12 wichtigsten Fakten; Katzen im Winter: Die 12 wichtigsten Fragen und Antworten | herz-fuer-tiere.de
Fogle S. 2003. Kissan omistajan käsikirja. Lontoo: Dorling Kindersley Books.
FirstVet 2021. Kuume kissalla; https://firstvet.com/fi/artikkeleita/kuume-kissalla
Foreman-Worsley R, Finka LR, Ward SJ & Farnworth MJ. 2021. Indoors or outdoors? An international exploration of owner demographics and decision making associated with lifestyle of pet cats. Animals, 2021, 11, 253; https://doi.org/10.3390/ani11020253
Haikka S. 2010. Kissan uusi kotilääkäri. 240 sivua. Gummerus Kustannus Oy, Helsinki.
Halls V. 2010. The Secret Life Of Your Cat. Unlock the mysteries of your pet’s behaviour. 208 sivua. Hamlyn, London.
Heath S. 2002. Kissan käyttäytyminen: Omistajan opas. (Suomennos Sari-Anne Ahvonen). 128 sivua. Gummerus, Helsinki.
Heidenberger E. 1997. Housing conditions and behavioural problems of indoor cats as assessed by their owners. Applied Animal Behaviour Science, 52 (3–4): 345–364; https://doi.org/10.1016/S0168-1591(96)01134-3
Hensel H & Banet M. 1982. Adaptive changes in cats after long-term exposure to various temperatures. Journal of Applied Physiology, 52(4): 1008–1012; https://doi.org/10.1152/jappl.1982.52.4.1008
Hill K. 2022. Brief description on evolution and habitat of wild cat. Research & Reviews: Journal of Veterinary Sciences, 6(3): eISSN:2581-3897 RRJVS; https://www.rroij.com/open-access/brief-description-on-evolution-and-habitat-of-wild-cat.pdf
Hilmer S, Algar D, Neck D & Schleucher E. 2010a. Remote sensing of physiological data: Impact of long-term captivity on body temperature variation of the feral cat (Felis catus) in Australia, recorded via Thermochron iButtons. Journal of Thermal Biology 35(5): 205–210, 2010; https://doi.org/10.1016/j.jtherbio.2010.05.002
Hilmer S, Algar D, Plath M & Schleucher E. 2010b. Relationship between daily body temperature and activity patterns of free-ranging feral cats in Australia. Journal of Thermal Biology 35(6): 270–274;
If Skadeförsäkring 2022. Vänj katten att vara ute; https://www.if.se/privat/forsakringar/djurforsakring/kattforsakring/tips-kattagare/inlarning-utekatt
Kansalaisaloite.fi. 24.6.2024. Kissojen vapaana pitäminen kiellettävä; https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12504
Kays RW & DeWan AA. 2004. Ecological impact of inside/outside house cats around a suburban nature preserve. Animal Conservation 7(3): 273–283; https://doi.org/10.1017/S1367943004001489
Kays R, Dunn R. et al. (13 kirjoittajaa). 2020. The small home ranges and large local environmental impacts of pet cats. Animal Conservation 23(5): 516–523; https://doi.org/10.1111/acv.12563
Koehler R. 2024. Hypothermia in cats. PetMD, 25.1.2024; https://www.petmd.com/cat/conditions/cardiovascular/hypothermia-cats
Lieblingstier. 2022. Wann friert eine Katze?; Wann friert eine Katze? - Lieblingstier
Lončar D & Afzelius BA. 1989. Ontogenetical changes in adipose tissue of the cat: convertible adipose tissue. Journal of Ultrastructure and Molecular Structure Research 102(1): 9–23; https://doi.org/10.1016/0889-1605(89)90028-1
Lončar D, Bedrica L, Mayer J, Cannon B, Nedergaard J, Afzelius BA & Svaiger A. 1986. The effect of intermittent cold treatment on the adipose tissue of the cat. The apparent transformation from white to brown adipose tissue. Journal of Ultrastructure and Molecular Structure Research 97(1-3): 119–129; https://doi.org/10.1016/S0889-1605(86)80012-X
Loss SR, Boughton B, Cady SM, Londe DW, McKinney C, O’Connell T, Riggs GJ & Robertson EP. 2022. Review and synthesis of the global literature on domestic cat impacts on wildlife. Journal of Animal Ecology 91(7): 1361–1372; https://doi.org/10.1111/1365-2656.13745
Medivet. 2022. Caring for your cat in snow and freezing temperatures; Care for Cats & Kittens in the Cold Snowy Winter | Medivet
Mikkola S, Salonen M, Hakanen E & Lohi H. 2022. Fearfulness associates with problematic behaviors and poor socialization in cats. iScience 25(10): 105265; https://doi.org/10.1016/j.isci.2022.105265
Milne E & Wild K. 2018. The Purrfect Guide to Thinking Like a Cat. 501 Tips and Techniques. Amber Books Ltd, London.
Mitchell S. 2013. How cold is too cold for Cats; https://petmd.com/cat/general-health/how-cold-is-too-cold-for-cats
Morris D. 1995. Miksi kissa on kissa? (Suomentanut Tuulikki Lahti). 144 sivua. WSOY, Porvoo.
Nadine. 2020. Ab wann frieren Katzen? 6 Tipps zum Erkennen, Wärmen, Vorbeugen. Das Katzenmagazin - CatNews; Ab wann frieren Katzen? 6 Tipps zum Erkennen, Wärmen, Vorbeugen | Das Katzenmagazin (cat-news.net)
Olmstead Ch E, Villablanca JR, Torbiner M & Rhodes D. 1979. Development of thermoregulation in the kitten. Physiology & Behavior 23(3): 489–495; https://doi.org/10.1016/0031-9384(79)90048-9
Parker M, Serra J, Deputte BL, Ract-Madoux B, Faustin M & Challet E. 2022. Comparison of locomotor and feeding rhythms between indoor and outdoor cats living in captivity. Animals, 12(18): 2440; https://doi.org/10.3390/ani12182440
Peiris AN, Jaroudi S & Gavin M. 2018. Hypothermia. JAMA. 319(12): 1290; https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2676112
PetMD Editorial, 15.8.2008. Hypothermia in Cats; https://petmd.com/cat/emergency/common-emergencies/e_ct_hypothermia
Piamore E. 2019. Cat History and Evolution. AnimalWised, 5.9.2019; https://www.animalwised.com/cat-history-and-evolution-3277.html
Piccione G, Marafioti S, Giannetto C, Panzera M & Fazio F. 2013. Daily rhythm of total activity pattern in domestic cats (Felis silvestris catus) maintained in two different housing conditions. Journal of Veterinary Behavior 8(4): 189–194; https://doi.org/10.1016/j.jveb.2012.09.004
Randall W, Cunningham JT, Randall S, Luttschwager J & Johnson RF. 1987. A two-peak circadian system in body temperature and activity in the domestic cat, Felis catus L.; Journal of Thermal Biology 12(1): 27–37;
RSPCA (Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals) 2024. Antifreeze poisoning in cats; https://www.rspca.org.uk/adviceandwelfare/pets/cats/health/poisoning/antifreeze
Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 21.1.2021. Kiirehtimispyyntö kissojen vapaan ulkoilun kieltämiseksi laissa; Kannanotto+kissojen+vapaan+ulkoilun+kieltämiseksi.pdf (mmm.fi)
Steen PA, Soule EH & Michenfelder JD. 1979. The detrimental effect of prolonged hypothermia in cats and monkeys with and without regional cerebral ischemia. Stroke 10(5): 522–529; https://doi.org/10.1161/01.STR.10.5.522
Stella JL & Croney CC. 2016. Environmental aspects of domestic cat care and management: Implications for cat welfare. The Scientific World Journal, Volume 2016; Article ID 6296315; https://doi.org/10.1155/2016/6296315
Tan SML, Stellato AC & Niel L. 2020. Uncontrolled outdoor access for cats: An assessment of risks and benefits. Animals 10(2): 258; https://doi.org/10.3390/ani10020258
Taste of the Wild 2023. Cat breeds made for winter weather; https://tasteofthewildpetfood.com/behind-breed/cat-breeds-made-for-winter-weather/
Telkänranta H. 2023. Millaista on olla kissa? 156 sivua. SKS Kirjat, Helsinki.
Tractive. 2023. Ulkokissan hoito talvella: näin pidät kissasi lämpimänä ja turvassa; https://tractive.com/blog/fi/turvallisuus/ulkokissan-hoito-talvella
Turunen S. 2011. Lemmikkielämää. Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. 206 sivua. Gaudeamus, Helsinki.
Uelzener Magazin. 2018. Frieren Katzen bei Kälte?; Frieren Katzen bei Kälte? | Uelzener
Vinkka News (Elina Niskasaari), 21.1.2016. Kissan paikka on paukkupakkasilla sisällä; https://vinkka.news/uutiset/kissan-paikka-on-paukkupakkasilla-sisalla/
Wagner D, Hurley K & Stavisky J. 2018. Shelter housing for cats: Practical aspects of design and construction, and adaptation of existing accommodation. Journal of Feline Medicine and Surgery, 20(7): 643–652; https://doi.org/10.1177/1098612X18781390
Ylikorpi P. 2018. Kissanhoidon käsikirja. Kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta. 3., uudistettu painos. 418 sivua. Art House, Helsinki.
Zhang Z, Li Y, Ullah S, Chen L, Ning S, Lu L, Lin W. & Li Z. 2022. Case Report Home Range and Activity Patterns of Free-Ranging Cats: A Case Study from a Chinese University Campus. Animals 12(9): 1141; https://doi.org/10.3390/ani12091141
ZooplusMagazine. 2024. Cat grooming: how to support your cat’s fur care; https://www.zooplus.co.uk/magazine/cat/cat-health-and-care/cat-grooming-how-to-support-your-cats-fur-care
Comments